Lapsettomuus, seksi, masennus, alkoholismi: tässä vain muutama asia mistä ei ole ”soveliasta” Suomessa puhua. En tiedä miksi, mutta suomalaiset ovat totaalisen tuppisuita ja mistään vakavammasta asiasta ei ikinä uskalleta tai kehdata puhua. Tieto pidetään itsellä, tai korkeintaan siitä kerrotaan lähipiirille. Vaikka kaikki nuo mainitsemani asiat ovat täysin arkipäivää nykysuomessa, niistä vaietaan ja tämä taas pahentaa asioita.

Lapsettomuus on arka puheenaihe

Asioista puhuminenhan tunnetusti helpottaa monella tavalla, ainakin oman kokemuksen mukaan. Miksi Suomessa ollaan niin sisäänpäin kääntyneitä, että näistä vakavista asioista ei puhuta? Muistan esimerkiksi, kun Antti Railio tuli julkisuuteen oman masennuksensa kanssa, asiaa kauhisteltiin, mutta myös ihailtiin. Käsittämätöntä, sillä masennushan on melkeinpä yksi Suomen kansantaudeista ja sen ehkäisyyn pitäisi eritoten panostaa varsinkin nuorten kohdalla ja siitä pitäisi voida PUHUA.

Itse olen kokenut ikääni nähden paljon niin hyvää kuin huonoakin, mutta koen että kaikki nämä koettelemukset, mitä elämässäni on olleet, ovat tehneet minut vahvemmaksi, mitä olisin ilman näitä kokemuksia. Ne ovat muovanneet minusta juuri minut. Kysymys on mielestäni oikeastaan siitä, että osaa päästää kaikesta ikävistä kokemuksista ja muistoista irti ja jatkaa elämäänsä. Menneisyyttä ei valitettavasti voi ikinä muuttaa, se pitää vain hyväksyä, kuten yksi viisas ihminen minulle joskus sanoi. Tätä neuvoa olen siitä asti noudattanut ja oloni on ollut paljon kevyempi, suosittelen kokeilemaan!

Lapsettomuuden syyt eivät ole koskaan yksinkertaisia

Syy, miksi haluan kirjoittaa lapsettomuudesta, on oma henkilökohtainen kokemukseni. Vannoin aikoinaan, että jos joskus kävisi niin hyvä tuuri, että lapsi meille siunautuisi, haluaisin jakaa tarinani myös muille lapsettomille ja antaa heille voimia, toivoa ja tietoa siitä, etteivät he todellakaan ole yksin. Suomessa tahattomasti lapsettomia on yllättävän paljon, siitä ei vaan puhuta. Syitä lapsettomuuteen on todella monia ja asia ei todellakaan ole mikään yksiselitteinen. Syy voi olla naisessa tai miehessä tai syytä ei välttämättä koskaan löydetä. Itse olimme niin sanotusti onnekkaassa tilanteessa, tilanteessa, jossa syy lapsettomuuteen löydettiin melko nopeasti ja tutkimukset ja hoidot valittiin sen mukaan. Valitettavasti kaikki eivät ole näin onnekkaita ja joutuvat käymään vuosia hoidoissa, ilman mitään tulosta.

Meidän tarinamme

Meidän taipaleemme lapsettomuushoitoihin alkoi vuonna 2016, tai oikeastaan jo ennenkin sitä, mutta virallisesti tuolloin. Olimme yrittäneet raskautta noin vuoden ajan, ennen kuin uskaltauduin ottamaan yhteyttä neuvolaan asian tiiloilta. Ajattelin naiivisti, että varmistuisin olevani asiasta vain turhaa huolissani ja saamme molemmat puhtaan paperit, mutta kuinkas kävikään. Muistan tämän tumman syyskuisen päivän kuin eilisen, sillä juuri silloin maailmani romahti totaalisesti. Muistan kun olin tulossa yliopistolta ja olin onneni kukkuloilla, koska olin juuri aloittanut opiskelut minua kiinnostavassa opintokokonaisuudessa. Kun avasin kotiovemme ja asetelin sisään aistin heti, että kaikki ei ollut kunnossa. Olimme saaneet kirjeen lääkäristä ja siinä ei ollut hyviä uutisia. Tuo hetki on muurautunut ikuisiksi ajoiksi mieleeni ja luultavasti se ei lähde koskaan sieltä pois. Se oli kova paikka meille mutta varsinkin minulle, koska olinhan koko elämäni ajan ajatellut saavani vähintään kaksi lasta. Todellisuus pläjähti naamalleni kuin kylmä rätti ja sen sanoma oli se, että en tulisi välttämättä koskaan biologiseksi äidiksi. Saimme siis aika murskaavan tuomion ja mahdollisuutemme olivat todella pienet, mutta sanoin miehelleni, että yrittänyttä ei laiteta ja päätimme yrittää ainakin kerran.

Odottavan aika on pitkä

Siitä alkoi meidän pitkä ja kivinen odotusten tie. Kuten kaikki varmaan tietävätkin, kunnallisella puolella kaikki kestää oman aikansa ja vauhti ei ole mitään päätä huimaavaa. Hoidoissa pahinta olikin juuri tuo odottelu. Aina odotetiin jotain; lääkäriaikaa, soittoaikaa, vastauksia kokeista ja joskus vastauksia sai odotella kuukausia. Odottaminen syö ihmistä henkisesti nakertaen, puhumattakaan rahan menosta, jota menee poliklinikkamaksuihin, lääkkeisiin ja matkustukseen. Minua naurattaa, kun moni sanoo, että lasten tavaroiden hankkiminen on kallista, no meilläpä mukula on maksanut maltaita jo ennen syntymäänsä. Näin mustalla huumorilla ajatellen, hän syntyy niin sanotusti kultalusikka suussa 😀

Joskus se lottovoitto vain osuu kohdalle

Vaikka hoidot ja muut ikävät asiat ovat takana päin, niin vieläkin minua ärsyttää suunnattomasti se kun ihmiset puhuvat yleisesti, että koska teemme lapsia. Lapsia kun ei tehdä, eikä se ole itsestään selvää kaikille. Toki on olemassa ihmisiä, jotka ovat tahallisesti lapsettomia, eli eivät halua lapsia, mutta sitten on olemassa myös meitä tahattomasti lapsettomia. Se että hankkiiko lapsia vai ei on jokaisen oma asia, eikä siitä tule kenkään udella tai kysellä. Näin se asia vain on ja piste. Lopettakaa siis turhat utelut lapsien tulemisesta, koska se ei kuulu kenellekään muulle kuin pariskunnalle itselleen.

Nyt olemme mieheni kanssa hyvin onnekkaassa tilanteessa ja muistuttaisinkin pariskuntia jotka, lapsettomuudesta kärsivät, PUHUKAA, PUHUKAA ja PUHUKAA asiasta ja olkaa mahdollisimman avoimia edes toisillenne, jos ette halua lähipiirillenne asiasta kerrottavan.

*Vauvan tuoksuisiin tunnelmiin*

<3 Tiina